¡Hola todo mundo!

Rikoin tanaan munien paistamisen ennatyksen aamulla. Noin 260 munaa mikali oikein laskin. Jesse oli paistanut kahden kuukauden aikana 6800 munaa. Tata vauhtia ma rikon kaikki munanpaisto ennatykset tassa maailmassa. Kunnon aivotonta sontaa se homma. Enaan ei edes ota paahan toi duuni. En ajattele mitaan siella, kuljen vaan kun robotti. Onneksi tyopaivat sujuu melko nopeesti. Tanaan(kin) olin rannalla paivalla nukkumassa ja uimassa. Vesi on just sopivan lampoista ja ihan kirkasta. Ihanaa.

Mun hotellivirkailun opettaja tuli tanne. Se aloitti eilen tyot ja Petra tuli myos eilen. Hyva etta saadaan edes jonkun verran lisaa suomalaisverta.

Tapasin hirveen lauman kuopiolaisia lauantaina Cheersissa, paikallisessa yokerhossa. Varmaan kymmenkunta tyyppia vaansi savvoo niin pirusti. Hauskoja tyyppeja. Ne ei asu taalla, ne asuu tossa puolentunnin taksimatkan paassa Cala San Vicentessa. No joo. Tapasin yhden niista kuopiolaistytoista seuraavana iltana uudestaan Cheersissa ja se eksyi mun luokse yoksi. Mun suupaltti kamppikseni oli juorunnu kaikille hollantilaistytoille siita, ja iltaan mennessa kaikki toissa tiesi siita. Pomo taputteli mua selkaan ja yksi senegalilainen Tony tuli kattelemaan tosi pitkaan kun tulin toihin. Uteli kaikkea etta mites vapaapaiva meni. Ei meinannu paastaa kadesta irti, yleensa me lyodaan rystyset yhteen tai lyodaan ylafemmat kun nahdaan. Ja yksi tyyppi Ibrahim joka on aina Cheersissa, aina kun nahdaan se huutaa mulle "¡Hola, mi amigoo!" Ei huuda enaa. Se on yrittanyt sita likkaa viime kesasta lahtien ja se jutteli sille silloinkin kun ma pamahdin paikalle. Sitten taas yksi todella mulkun oloinen ukko duunissa joka ei koskaan ennen ole sanonut mulle sanaakaan, rupes juttelemaan ja kyselemaan kaikkea espanjaksi. Hah! Hauskaa! Pitikin tulla Mallorcalle asti loytaakseen itselleen kuopiolaisen naisen! Hah!

Elan nyt aika tiukalla budjetilla, 4 euroa paiva, joten jos musta ei hetkeen kuulu, niin tiedatte miksi. Joutuu myos rajoittamaan juhlimisen aika minimiin.

¡Hasta luego!