Kaksi ja puoli päivää töitä jäljellä, jeeeeeeeeeeeeeee!! Keskiviikkona kello 16 päättyy meikäläisen ura Hellevuessa. Sen jälkeen kolme päivää lomailua Mallorcan tyyliin ja Suomeen sunnuntai aamuna. Työt Sevillassa alkaa vasta keskiviikkona, joten saan lomailla vähän lisää. Petra lähti sunnuntai aamuna. Hirvee ikävä ja pirun tylsää kokoajan. On jo nähty tämä turistikylä. Onneksi tulee fudista, eilen oli Mallorca vastaa Real Madrid. Viva Mallorca! Liput peliin olisi maksanut 80 euroa ja kuljetuksineen kokonaishinta 108 eugenia. Liian tyyristä tämän kokkipojan lompakolle.

Japanialaisessa oli pirun hyvää ruokaa, olin aivan ähky sen jälkeen. Kaksi tuntia tungin ruokaa suuhun. Syöminen on ihanaa! Käytiin myös syömässä vege-paellaa ja juotiin litra sangriaa. Oli myös pirun hyvää. En kyllä jaksanut syödä kokonaan, oli sen verran iso annos. Lauantaina syötiin tapaksia ja juotiin puoli litraa sangriaa. Oli parempaa sangriaa ja paremmat tapakset. Jälkkäriksi otin suklaajäätelöä viski- kastikkeella. Ihanaa!

Ei ole aurinko paistanut sen jälkeen kun Petra lähti. Ain't no sunshine when she's gone, only darkness everyday... Ja niin edelleen. 25 astetta ja ihan harmaata. Ihan syvältä.

Hasta próxima!

Vapaa-päivää vietän, lämpöä 38, nyt jopa tämän siedän. Kelit on hyvät, duuni paskaa, tarvitsee vain pari viikkoa jaksaa. Päivät vaihtuvat lähtöpäiväksi, Hellevue hyvästi iäksi! Tervetuloa Suomen kaamos, ei haittaa mitään, vamos! Sevillaan pääsen oikeisiin töihin, vaihtuu Mallorcan lämpö kylmiin öihin. Mutta saanpahan sentään oikeeta palkkaa, ja uusi jakso elämässä alkaa. On Alcúdian elämä kyllästyttävä, onneksi on vierellä tyttöystävä. Mitä tekisinkään ilman sitä täällä, joisin kaiket illat, kävelisin kuin oisin heikolla jäällä. Tänään syömään mennään japanialaiseen, noin kolme tuntia aikaa varata saa moiseen. Buffet pöytään kuluu vain kymppi rahaa, kun sieltä lähden pitelen kaksinkäsin mun mahaa. Viime viikolla tapaksia syötiin, oli aika pahaa. Niissä oli liikaa rasvaa, ähky olo, lompakko laihtuu, mutta maha vaan kasvaa. Petra ratsastamaan lähti, menen häntä vastaan.

Adios!

Vuokrattiin perjantaina Petran kanssa auto, tarkoituksena oli käydä Palmassa ja kaupungissa nimeltä Petra. No, kuten tavallista asiat ei mennyt taaskaan niin kuin piti. Mullahan palaa suhtkoht herkästi pinna auton ratissa, varsinkin kun autoilijat ei osaa käyttäytyä. Ja nämä espanjan tollot poukkoilee kaistalta toiselle ilman vilkkua ja ajaa ylinopeutta ihan koko ajan. Joten koko reissu oli hirveetä kiroomista ja haistattelua. Mutta ensimmäiseksi mentiin Palmassa paikallisen Stokkan, Corte d'Inglesiin parkkihalliin. Ja minähän rysäytin oikean kyljen johonkin helvetin palolaatikkoa suojaaviin metalliputkiin, niin että taka-ja etuovessa oli kaksi ihan törkeetä naarmua ja hirveä lommo. Voihan vattu!! Kiroilin, nauroin ja itkin samaan aikaan. No, käytiin shoppailemassa ja mietin koko ajan mitä mä valehtelen autovuokraamossa, kun palautan auton. Enhän mä nyt voi myöntää omaa virhettäni. Palmassa ajaminen oli ihan helvettiä. Liikenne järjestelyt on aivan perseestä, missään ei ole kunnon kylttejä tai nuolia. Ajaminen meni ihan arvailuksi, varsinkin kun meidän kartta oli tosi surkea. Meni varmaan kolme tuntia ihan pelkkään palloiluun. Ja yksisuuntaisia katuja oli ihan pirusti, jouduttiin kiertämään kilometri tolkulla, että oltaisiin edes päästy kääntymään vasemmalle. En suosittele Palmassa ajamista kenellekään. Enkä Hoteturia. Tää mesta on  ihan syvältä. Mut joo, koska kaikenlaiseen ylimääräiseen meni niin kauan, niin ei sitten koskaan päästy Petraan asti. Menin palauttamaan autoa, ja valehtelin että joku oli varmaan kolauttanut kylkeen kun auto oli parkissa kadulla Palmassa. Vuokraamon kaveri kysyi, olenko maksanut neljän euron vakuutuksen? Sanoin, joo olen. Sitten se soitti pari puhelua ja kysyi onko tankki täysi johon vastasin, että on se. Kaveri sanoi, että sellasta sattuu, that´s life. Parhaiten käytetty neljä euroa ikinä. Olisi voinut olla kallis paukku.

Tänne on tullut muutama uusi suomalainen ja muutama on lähtenyt. Huomenna lähtee Saija ja ensi sunnuntaina Napuna ja nepalilaiset,  jotka opiskelee Imatralla. Duuni  on ihan syvältä ja koko paikka alkaa kyllästyttämään. Odotan innolla kotiin pääsyä. Ei tule tätä paikkaa ikävä.

Adios!